Pojan collegetakki ja housut

Isoveljelle valmisui collegetakki juuri, kun kelit muuttuivat ankean syksyisiksi. Hihii, aina ei voi ajoitus osua kohdilleen =). Takki ehti pyöriä puolivalmiina ompelupöydällä vähän turhan kauan ja niinhän siinä kävi että kesä loppui kesken. Vaan miten käy pikkuveljen vastaavalle takille, joka on yhä siellä ompelupöydällä keskeneräisenä?

Kaavana tässä on Henri svetaritakin kaava Ottobresta 1/2011, jota sitten sovelsin joiltain osin. Kooksi tuli n. 130 cm. Kaavat olivat 122 senttiselle, joista sitten käsivaralla leikkasin suuremmat. Takkiin oli tarkoitus tulla alunperin nepparikiinnitys, mutta tulin leikanneeksi etukappaleet liian kapeiksi, joten jouduin laittamaan vetoketjun.

Takissa on vuori joka on myös collegea. Kauluksen muutin resorikaulukseksi. Tein myös taskut sekä aplikoin nimestä etukirjaimen rintamukseen. 

Sinistä collegea riitti myös housuihin. College on laadultaan ihanan vahvaa svetarineulosta, jossa on harjattu sisäpinta. Housut ovat High jump velourhousujen kaavalla Ottobresta 4 /2011. Näissä on leveytenä 122 ja pituutta tuli vahingossa hivenen liikaa, ovat ainakin 134 jolleivät vieläkin pidemmät. Ihastuin noihin taskuihin, ovat tosi kivan näköiset! 

Värikästä syksyä kaikille!

Neulottua ja virkattua syksyyn

 Olen jälleen huomannut itsessäni samoja oireita kuin joka syksy: tartun mieluummin puikkoihin, kuin menen ompelukoneen ääreen. Tässäpä onkin sitten muutamia valmistuneita tuotoksia.

Ostin viime talvena yhden kerän ruskeaa Novitan Chrystalia. Mitähän järkeä oli ostaa vain yksi kerä, kun senvertaisesta ei kuitenkaan saa mitään tehtyä! No, se yksi kerä on pyörinyt lankalaatikossa siitä asti, kunnes päätin että johonkin sen käytän. Tällaiseen pieneen kauluriin se juuri riitti. Mutta tykkään tästä kovasti ja se on jo päässytkin käyttöön, vaikka kelit ei vielä kovin kylmät olekaan.  

Raahasin kesällä meille vanhempieni ullakolta vanhan sovitusnuken. Itselle tehtyjen vaatteiden kuvaaminen on ollut aina hivenen kiusallista, joten tästedes se sujuu luontevammin nuken armollisella avustuksella.

Ohje kauluriin on omasta päästä. Puikotkin olivat hieman liian ohuet, varastoista löytyi vain 8:n pyöröt (60 cm), joilla tämän sitten tein. Silmukoita kauluriin tuli 38.  

Myös viime talvena ostettuja Puroja löytyi lankalaatikosta. Niistä virkkasin itselleni huovutetut tohvelit. Ohje on Ullasta  Hissukka-tohvelit, joskin jonkun verran sovellettuna. Mutta kuten arvata saattaa, liian pienethän näistä tuli. Mahtuvat kyllä jalkaan juuri ja juuri, mutta mutta... ei taida tulla pidettyä. Plääh, kait tässäkin tapauksessa aika tavaran kaupitsee tai jotan.  

Tässä tohvelit ennen huovutusta.



Nämä lapaset valmistuivat jo viime keväänä, mutta kuvat eivät silloin päätyneet tänne asti. Lankana 7 veljestä sinisorsa ja koko n. 3-4 vuotiaalle.   

Lapasiin tein tällaiset solmimisnauhat siinä toivossa että niitä muistaisi käyttää, eikä lapasten toinen pari olisi aina hukassa.

Ja siinäpä pikkuisäntä uusissa lapasissaan.

Vaikka neulominen viehättääkin tällä hetkellä ompelua enemmän, on silti myös kone surissut, ja ompelupostauksiakin luvassa lähiaikoina.

Bubo-bubo

Kerrankin valmistui vaatekappale, josta poika on todella innoissaan. Tähän ylsi Bubo-bubo pöllöhuppari, joka on myös äidin mielestä erityisen suloinen.



Bubo-bubo huppari



Kaava on viime syksyn Ottobresta (4/2011), koko 128cm. Kankaina on vahvat collegesvetarineulokset, vaaleanharmaa joskus ostettu Eurokankaasta ja tummempi oman kylän kangaskaupasta. Aplikaatioissa collegea ja joustista.

Hupparin piti valmistua jo kevääksi, mutta sen teko tyssäsi vaikeuteen valita sopivat värit pöllöön. Pitkään mietin millä korvaan lehden mallissa käytetyn siksak kuvioisen kankaan pöllön vartalossa. Epäilin, että yksivärisestä tulee liian valju, mutta vihreä väri olikin yllättävän toimiva ja siihen sain vielä ilmettä suoraompeleella tehdyllä siksak kuviolla. 

Välillä näyttää pojan meno hurjalta, kun vetäisee vetoketjun kiinni ylös asti ja sitten sokkona kävelee päin seiniä. Mutta kun pöllö vain näyttää kuulemma niin hienolta, että ei haittaa vaikkei nää mitään!

Lopultakin olen sanut hankittua tukikangasta (Vlieseline Vliesofix Hanhelista), jossa on liima molemmin puolin ja paperi toisella puolella, joten aplikointien teko helpottui kummasti. Tähän saakka olen laittanut yksipuolisen tukikankaan aplokoitaviin paloihin, jotka sitten kiinnittänyt kankaaseen liimanauhan paloilla. Homma on nyt siltä osin hivenen helpompaa. 

Blogini on saanut kesän aikana uusia lukijoita ja kävijämäärätkin ovat nousseet. Tervetuloa kaikille lukijoille ja blogissa vieraileville!

  

Pussukoita ja kukkaroita

Mielessä on pidemmän aikaa pyörinyt, että tilkkulaatikkoa voisi tyhjentää valmistamalla pussukoita ja kukkaroita. Sitten yhtenä iltana inspiraatio iski ja leikkasin samalla useamman pussukan tarpeet. Hieman mietitytti, että miten saan vetoketjun laitettua siististi, mutta sitten löysin ohjeen jostakin blogista. Aioin linkittää sen tänne, mutta nyt en enää löytänyt samaan blogiin. Toisaalta pussukan ohje-haulla löytyy kyllä monet ohjeet näiden tekoon, joten linkitystä tuskin tarvitseekaan. 

Näiden pussukoiden ja kukkaroiden materialeissa löytyy monenlaista: puuvillaa, pellavaa ja samettia.

Aika pitkään tuli säilöttyä näitä kukkaron kehyksiä, ennen kuin ne lopulta päätyivät kukkaroiksi asti. Kuvittelin harhoissani että kehyksillä saisi jotenkin helposti kukkaroita aikaan, mutta väärässä olin! Näiden kukkaroiden tekemeninen on suhteellisen hankalaa. Ensimmäinen vaikeus on siinä, miten saa juuri sopivan kaavan aikaiseksi, että kangas sopii kehyksiin. Toinen vieläkin suurempi homma on siinä että saa kehykset kiinni kankaaseen. Näistä tuli vähän tällaisia harjoittelukappaleita, mutta jos vielä joskus erehdyn näitä tekemään, olen toki jo paljon viisaampi muutaman jutun suhteen.

Otin muutaman vaihekuvan kehysten kiinnittämisestä ja laittelen ne tähän vähän niin kuin ohjeeksi. Ja samalla pahoittelen kuvien heikkoa laatua!

Aluksi piirtelin kehyksiä apuna käyttäen kaavan pussille, jonka mukaan ompelin päällisosan ja vuorin. Vasta jälkikäteen tajusin, että myös kehyksiin kiinni tulevat osat olisi kannattanut ommella yhteen siten, että sauma jää nurjalle päällisen ja vuoren väliin, mutta itse ompelin ne yhteen siten, että kankaan reunat jäivät päällipuolelle ja tulivat kehysten uraan. 

 Varsinkin ohuita kankaita käytettäessä kankaan reunaan, eli kehysten sisään tulevaan osaan kannattaa ommella jokun vahvike, esimerkisi nyöri tms antamaan tartuntapintaa, että kangas pysyisi kehysten sisällä paremmin. Itse ompelin tuollaista nauhaa, joka mittailujen mukaan olisi pitänyt sopia kehysten uraan, mutta joka sitten kuitenkin oli liian leveää ja vaivoin sain sen survottua uraan piiloon. 

Kehysten uraan laitoin erikeepperiä, jonka jälkeen harsin kankaat kiinni kehyksiin. Tämä oli mielestäni aika hankalaa, kangasta en meinannut saada asettumaan hyvin, se karkaili urasta koko ajan ja homma oli erittäin sotkuista liiman kanssa tuhertaessa. Kuvasta näkyykin miten liimatahraisiksi kehykset tulivat. Onneksi tahrat sai pyyhittyä pois valmiista kukkarosta.

Lopuksi puristin kehykset kiinni kankaaseen. Kehysten suojana kannattaa pitää paksusti kangasta, ettei tule jälkiä. Liiman kuivuttua ratkoin langat irti ja puhdistin liimatahrat. Kaikista vaikeuksista huolimatta kukkaroista tuli ihan  käyttökelpoiset.

  

Välillä pienenpientä

Olipa mukava sadaa syy ommella välillä pienenpieniä vaatteita! Nämä menivät vauvalahjaksi pienelle suloiselle tyttöselle. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin kuminauharypytyksen tekoa. Ennakkoluulot asian vaikeudesta olivat tietenkin vuoren kokoisia, mutta homma osoittautuikin ihan helpoksi. Tällä systeemillä täytyy tehdä vielä joskus jotakin! Kangasta oli jäljellä enää niin vähän, että mekosta taisi tulla ennemminkin tunikamittainen. Koko on leveydestä 62, pituus jäi vähän vajaaksi. Kaava on (Ottobre 4/2011) Viviella mekko. Kangas on finecord samettia, ostettu joskus Kuopion Napista ja nauhasta. 

Nämä velouriset potkuhousut on Mustikkahaalarin kaavalla (Ottobre 6/2009). Muutoksia tein sen verran, että lahkeisiin laittelin resorit. Koko on 62cm. Velour on joskus tilattu Kangastukusta. 

Aplikoitu sydän löysi tiensä takamukseen.

Oman vaatekaapin täydennystä

Tässäpä tuleekin pitkä postaus kesän aikana itselle valmistuneista vaatteista. Nyt on tullut ommeltua aika paljon itselle, pojille en ole tehnyt juuri mitään koko kesänä. Toisaalta eivät he mitään tähän palaan tarvitsekaan. Edes kesävaatteita ei ole tarvinnut juurikaan ommella, viimekesäiset ovat riittäneet vallan hyvin näillä keleillä.

Tässä on tunika, kaavana tuttu ja turvallinen Bohemian. Kangas on puuvillaa, joskus ostettu Eurokankaasta. 

Sain aikaiseksi ottaa myös sovituskuvia.

Tämä seuraava kaava oli uusi tuttavuus. Lainasin keväällä kirjastosta Onnellisen ompelijan oppaan (kirj. Kay Whitt), jonka kaavoilla tämä on tehty. Tykkäsin kirjasta tosi paljon, ihanan värikkäitä vaatteita ja kivoja ideoita kankaiden ja värien yhdistelyyn. Kaavat on kirjassa suunniteltu siten että samoilla kaavoilla saa tehtyä erilaisia vaatteita. Minulle kaava ei ihan sellaisenaan ollut hyvä, joten jonkin verran viilaamista tämä vaati. Mutta nyt on kaavaa muokattu, tulevat varmasi uudelleen käyttöön! Tykkään mallista!

Kankaat puuvillaa, kuviollinen Eurokankaan palakorista, yksivärinen on kirpparilta löytynyt pöytäliina.

Tämän mekon tekemisen aloitin viime kesänä, jatkoin sen tekemistä talvella ja nyt lopulta sain ommeltua napinlävet ja napit paikoilleen.

Trikoo on Lasten Metsolasta ja kaava on oma sovitelma siten, että miehustan pohjana on Ottobren Trenton -topin kaavat (OB 2/2011), joihin lisäsin hameosan ja napituksen eteen.

Mekkoon tein myös taskut, erottuvat juuri ja juuri.

Punaraidallinen paita on itse ideoitu ja suuntaa-antavina kaavoina on käytetty omia vanhoja vaatteita. Raitatrikoo on kirpparilta. Myös tämän tekemisen aloitin jo viime kesänä.

Yksityiskohtina paitaan tuli iso kaula-aukko, valenappilista, rypytykset olkapäihin, hihat kuuluvat etukappaleeseen ja hihansuiden viimesitelyyn raidat pitkittäin sekä vyötärölle hieman kapeampi kaitale kaksinkertaista kangasta. 

Mies ei yleensä juurikaan kommentoi tekeleitäni, mutta kun tätä valmiina sovitin, ihmetteli että oletko tuonkin tehnyt itse, näyttää kaupasta ostetulta. Pitänee ottaa kehuina? 

Ja vielä yksi Bohemian. Varastossa on pyörinyt vanha viskoosinen kietaisuhame, josta juuri ja juuri tuli hieman kavennettu versio Bohemianista. Vanhat kietaisuhameet joissa ei ole saumoja, ovat oivaa materiaalia ompeluun. Valitettavasti tässä oli sivusaumat, joten piti hieman soveltaa. Selkään keskelle tuli sauma ja sivusaumat tulivat hieman etukappaleen puolelle. Mutta onneksi saumat ovat aika huomaamattomat. Pääasia oli, että kiva kuosi pääsi uusiokäyttöön.

Farkut ja pipoja

Jälleen kerran tein pojalle farkut omista vanhoista farkuista. Kaavat sain aseteltua siten, että taskut sekä eteen että taakse tulivat mukaan. Vyötäröllä on kuminauha resorikaistan sisällä.

Kaava: High jump velourhousut, leveys 122 cm, pituus 128 cm.

Ottobre 4/2011  

Takataskut menevät osittain sivusauman sisään. Menoa se ei haittaa, mutta saumuri meinasi tehdä siinä kohdassa lakon.

Tällaiset pienet ajattelemattomuudet ommellessa ovat minulle ihan tavanomaisia. =)

Vaikka kesä on jo aluillaan, valmistui vielä parit pipot On the road joustiksesta. Ja näillä korkeuksilla tarvetta saattaa vielä hyvinkin olla tällekin kesälle.

Kaava on molemmissa oma. Mustaan pipoon kokeilin muotoon leikattua alaosaa. Vuorina siinä on trikoo.

Mukavaa alkavaa kesää kaikille!

Yöpukuja

Tähtikankaan lopuista valmistui yöpuku isoveljelle. Viimeisistä palasista sain vielä taskut housuihin, joten kangas tulikin käytettyä viimeistä tilkkua myöten. Kaveriksi siihen valikoitui violetti trikoo, joka jostain syystä on pyörinyt kaapissa jo useita vuosia. Syynä siihen on ehkä hankalasti yhdisteltävä väri tai kankaan jotenkin sähköinen olemus. Saa nähdä miten toimii käytössä. Tähtitrikoo Lasten metsolasta, violetti trikoo Kangastukusta.

Kaavat: Young designers' t-paita 128 cm, Ottobre 3/2011 ja

housut Odakota 128 cm, Ottobre 1/2012

Merirosvopojat trikoosta oli tarkoitus tehdä ihan paidat pojille, mutta minusta se alkoi näyttää niin yöpukukankaalta, että oli alettava etsiä sopivaa yksiväristä trikoota yhdistettäväksi yöpuvun housuiksi. Vaikka paidassa on paljon värejä, sopivaa väriä housuihin tuntui vaikealta löytää. Tuo paidan pohjaväri on niin voimakas. Vihreää löytyi kaapista sen verran, että siitä tuli pikkuveljelle housut, isoveljen paita jäi vielä odottamaan sopivaa housukangasta. Merirosvopojat trikoo Huvikankaalta, vihreä Dennis-trikoo Sampsukasta.

Kaavat: Paita n. 104 cm, oma muokkailu jostan tosi vanhasta ottobresta, housut muokkailtu Odakota 104cm

Sammakko ja kameleontti

Tässäpä muutama t-paita alkavaan kesään.

Tuossa aikaisemmin keväällä oli täällä kirpparilla tarjous, jossa sieltä sai ottaa muovipussillisen vaatetta viitosella. Minähän sieltä tietenkin hamstrasin kaikkea mahdollista, josta voisi joskus ommella jotakin. Tämä Sammakkopaita syntyi sitten niistä tarpeista. Kanttausten resorit ja jotkut aplikoinnin kankaista ovat kuitenkin uusia.

Kaava: Monstercar t-paita Ottobresta 3/2011, 104 cm.

Toisen paidan rintamukseen hyppäsi aplikoitu kameleontti. Trikoo tähän paitaan oman kylän kangaskaupasta.

Kaava: Monstercar t-paita Ottobresta 3/2011, 128 cm.

Päädyin vaihteeksi kokeilemaan useampaan paitaan kanttauksia. Yleensä en niitä harrasta, koska jostain syystä en vain saa niistä mieleisiäni ja ne ovat muutenkin hankalampia kuin resorit. Ja ei olisi pitänyt tehdä niitä tälläkään kerralla. En ole erityisen tyytyväinen tulokseen. Tai ehkä pitäisi hankkia nauhanohjain, sitten voisi onnistua.

Kaava: More gray, 110 cm

Tässä vielä paita kuorma-automiehelle.

Kaava: Young designers Ottobresta 3/2011, 110 cm